Projektin hehkutus jatkukoon ja samba nouskoon lajina kunniaan! 

"No words needed" oli Maikin kommentti lauantain samba-päivän jälkeen —tähän on helppo yhtyä. Jo edellisessä blogipostauksessa hehkutin projektin tanssillisia tuloksia ja samaa täytyy jatkaa nytkin. Lauantaina noin 70 sambaajasta pari oli projektin tunneilla mukana ensimmäistä kertaa, valtaosa on ollut mukana useampana viikonloppuna ja n. kolmasosa joka ikinen kerta. Kaikkina viikonloppuina on pureuduttu tanssillisuuden peruspilareihin sekä yleisten että lajikohtaisten harjoitteiden kautta ja taas kerran tuli todettua, että tämä kaikki näkyy mm. nappaamiskyvyn kehittymisenä. Totesinkin sunnuntaina kurssilla olijoille, että en ole koko 30 vuotisen tanssinopettajaurani aikana kertaakaan seuratanssipuolella päässyt opettamaan näin monipuolista sambaa. Ihmiset nappasivat haastavatkin perustekniikkaan liittyvät asiat nopeasti ja kuvioiden oppiminen sujui vaivattomasti. 

Samba on lavatanssilajina uhanalainen —sen opetus on hiipumassa, sitä soitetaan lavoilla valitettavan vähän ja ihmiset tuppaavat tanssimaan soitettuja samboja joko fuskusta väännettynä "paikkasambana" tai salsana. Samba on paritanssina kuitenkin laji, jossa yhdistyvät leikittelevät erilaiset rytmit, viehkeä vartalonkäyttö ja moninainen kuvioiden variointimahdollisuus. Suomalainen lavatanssikulttuuri on ainutlaatuinen monipuolisuudessaan ja rikkaudessaan ja on todella sääli, jos samba-nimisen tanssilajin ja -rytmin annetaan hävitä pois opetettavien ja soitettavien lajien joukosta. 

Kollegani Jyrki Keisala oli täysin oikeassa todetessaan tanssinopettajakoulutuksessa opiskellessaan, että samban kuvioaakkostoa pitäisi opettaa kentällä enemmän. Jokainen tanssinopettaja ja -ohjaaja voisi tarkistaa omaa osaamistaan samban osalta, jotta pystyisi opettamaan sambaa sellaisena kuin se on tarkoitettu tanssittavaksi. Valitettavasti trendinä on opettaa lajin peruskuvioista vain muutama, hioa 1a2 -rytmitykseen liittyvää tanssitekniikkaa otsa kurtussa ja hakea kuviovariaatioita mieluummin muista lajeista kuin samban perusteista. Oppilaiden osaaminen jää helposti yksipuoliseksi ko. rytmityksen haastavan tanssitekniikan ja kuvioiden vähäisyyden vuoksi. Tällä osaamisella seuratanssinomainen improvisoitu ja musiikintulkinnallinen tanssi on haastavaa, koska rakennuspalikoita ei ole olemassa. 

Samban kuvio- ja liikeaakkostoon ja opettajien osaamiseen pitäisi kuulua olennaisina:

- 1a2-pohjainen rytmitys ja tähän kuuluvat kuvioryhmät

- hitaisiin ja nopeisiin painonsiirtoihin pohjautuvat ajoitukset ja näihin kuuluvat kuvioryhmät

- lajin alkuperäiseen karnevaalitunnelmaan liittyvät kuviot

Samban kuviomateriaali on moneen muuhun lajiin verrattuna selkeä ja johdonmukainen. Volta, botafogo, rock ym. ovat olemassa sekä tanssiliikkeenä että kuvioiden pohjana. Kun esim. botafogon tanssillinen perusta on hallinnassa, askelikon pohjalta saa samantien varioitua 5-6 erilaista kuviota. Kun on opetellut käyttämään myös esim. HNN ajoitusta ja hahmottaa miten kehon liike muuttuu suhteessa 1a2-pohjaiseen liikkeeseen, pystyy jo tuttuja kuvioita tanssimaan aivan uudenlaisella otteella. 

Lattariprojektissa sambaan liittyvien askelikkojen ja kuvioiden opetukselle oli riittävästi aikaa ja sekä opettajat (Maikki, Anne-Riina ja Lissu) että oppilaat saivat isoja onnistumisen elämyksiä. Jokaisen tanssinopettajan ja -harrastajan olisi pitänyt päästä katsomaan Mikkelin Urheilupuiston koulun saliin miten samba näyttäytyi monipuolisena ja riemukkaana ja miten sen tanssimisesta nautittiin! 

Lattariprojektin perusajatus perusasioiden tavoitteellisesta opettelemisesta ja "oppimisen matkan" hyödyntämisestä konkretisoitui hienosti tänään Mikkelissä, jossa tanssittiin viikonloppuna Itä-Suomen projektin 6. viikonloppu. Takana on siis neljä viikonloppua lajien perustekniikkaa ja parityöskentelyn teemaviikonloppu —nyt keskityttiin opiskelemaan asioita musiikin kautta ja musiikkia tanssimisen lähtökohtana käyttäen. 

Itä-Suomen projektissahan innostus ja myös väkimäärä on ollut huikea. Yhtä tanssijaa lukuunottamatta kaikki olivat osallistuneet jo useampaan projektin viikonloppuun ja ainakin kolmannes lähes 70 tanssijasta nosti kätensä kun lauantaina kysyimme, kuinka moni on ollut mukana joka kerta. 

Projektissa käytetään oppimisen tukena suljetussa facebook-ryhmässä jaettavia videoklippejä, joiden avulla voi palauttaa mieliin tunneilla tehtyjä harjoitteita ja työskennellä itsenäisesti viikonloppujen välissä.  Viikonloppujen aikana on käytännön tanssituntien lisäksi myös luentoja, joissa käydään läpi aiheeseen liittyviä teemoja. Näiden aikana keho saa hetken levätä ja tanssija pääsee työstämään asioita eri kautta —luentojen aiheina ovat olleet mm. kehonhuoltoon liittyvät asiat, ravinnon merkitys, tanssilajien perusteet ja tanssitietous sekä tänä viikonloppuna rytmiikka ja tanssirytmit. Tanssitunneilla ovat kulkeneet lajien lisäksi punaisena lankana läpi koko projektin ajan tanssillisiin perusteisiin liittyvät tavoitteet:  linjaukset, ydintuki ja nilkkojen artikulaatio eli asiat, jotka luovat tanssiin niitä paljon kaivattuja laatutekijöitä. 

Oppimista pääsee siis projektissa apahtumaan moniulotteisemmin kuin perinteisellä kurssilla ja itsenäinen harjoittelu helpottuu, kun tanssiharjoittelun tukena voi käyttää myös luennoilla esille tulleita asioita. 

Mistä johtuu se, että uuden oppiminen alkaa projektissa pitkään mukana olleilla olla selkeästi helpompaa —tätä on vaikeaa faktana todeta, mutta jotain on tapahtunut! Konkreettisesti asian huomasi tänään, kun tunneilla tehtiin varsin onnistuneesti haastavia, vahvaan parityöskentelyyn ja hyvään tanssitekniikkaan perustuvia rytmirikkoja. Useimmilla kursseilla näiden asioiden kanssa käy niin, että ne onnistuvat yksin ja periaatetasolla oppilaat oivaltavat mistä niissä on kysymys, mutta niiden toteuttaminen oikeasti paritanssissa vapaalla viennillä osoittautuu liian haastavaksi suurimmalle osalle konkaritasonkin oppilaista. Suurin osa salissa tanssineista sai nämä toteutettua oikealla ajatuksella, oikeasti tanssien myös vapaassa viennissä —musiikkia tulkiten. Jotain on siis matkan varrella tapahtunut....oppimiseksiko sitä sanotaan? 

Länsi-Suomen projektin suosio ei ole toistaiseksi ollut yhtä suuri kuin Itä-Suomen, mutta sielläkin on mukana aktiivinen porukka, joka tekee töitä ahkerasti myös viikonloppujen välissä ja odotettavissa on samanlaisia onnistumisen kokemuksia myös Seinäjoen suunnalla. 

Ilahduttava uutinen pohojosen ihimisille lienee se, että Lattariprojekti starttaa keväällä 2016 myös pohjoisessa, jossa Kittilän Menomonot ottaa kantaakseen päävastuun järjestelyistä. Pohjoisen projekti on vielä suunnittelun alla, mutta keväälle on lyöty TanssinTahdin (Lissu ja tyypit)  kanssa lukkoon kaksi viikonloppua 5.-6.3 ja 21.-22.5. TanssinTahdin kanssa opetusvastuuta tulevat jakamaan Tanssikoulu Wimman Anne Välisaari ja Arto Petjala. Lisätietoa projektin sisällöstä tulee tälle nettisivustolle. 

Lissulla, Maikilla ja Anne-Riina -assarilla on takana työntäyteinen upea viikonloppu Mikkelissä. Anne-Riina Hurskainen on Oamkin 3:nnen vuosikurssin opiskelija, joka tekee työharjoitteluaan osallistumalla osalle lattariprojektin viikonlopuista. Anne-Riina on aiemmalta koulutukseltaan laillistettu ravitsemusterapeutti —tätä osaamista hyödynnettiin tämän viikonlopun aikana. 

Itä-Suomen lattariprojektissa oli vuorossa Rumba-Bolero ja taas kerran osallistujien määrä ja ennenkaikkea jokaisen yksittäisen osallistujan aktiivisuus hämmästytti kouluttajia. Lauantaina tanssimassa oli lähes 130 tanssijaa ja sunnuntainakin luku oli yli 100. Määrä ei sinänsä ole itseisarvo, mutta se kertonee aidosta ja oikeasta kiinnostuksesta. Nostatimme lauantaina käsiä ylös ja kysyimme, kuinka moni on mukana ensimmäistä kertaa...muutama käsi nousi. Upeaa, että uusiakin oli mukana, mutta erityisen hienoa on se, että projektin tavoite pitkäjänteisestä työskentelystä oman tanssitaidon harjoittamiseksi toteutuu ja mukana oli reilusti yli 100 ihmistä, jotka ovat oikeasti sitoutuneet projektiin! Voisin hehkuttaa tätä loputtomiin:-) 

Viikonlopun aikana pureuduttiin jo totuttuun tapaan sekä kehollisiin että tanssilajikohtaisiin perusasioihin. Rullattiin ja pyöriteltiin selkää ja kehoa, tutkittiin aukikiertoa ja jalkapohjan lihaksia ja varpaiden liikkumista. Mietittiin painonsiirtoa, painonasettamista ja rotaatiota ja näiden suhdetta parin kanssa työskentelyyn. Ja tietty sovellettiin näitä kuvioihin, joita tehtiin koko viikonlopun aikana ehkä viisi. Enempää ei ehditty eikä kaivattu, kun aika meni kaikkeen muuhun. 

Teoriapuolelta mukana oli Lissun luento "vakioidut lattarit pähkinänkuoressa" ja Anne-Riinan luento tanssijan ravitsemuksesta. Lissun luennolla nähtiin klippejä mm. erilaisista tavoista tanssia rumbaa tai boleroa ja todettiin, että suomalaiset ovat kehittäneet oman tapansa tähänkin asiaan ja tanssivat lajia, jossa käytetään rumban tekniikkaa yhdistettynä boleron rytmiikkaan. Tämä meille suotakoon, olemmehan kehittäneet paljon muutakin omaa seuratanssin saralla. Anne-Riinan luennolla käytiin mm. läpi tärkeimmät perusasiat siitä, miten sekä normaalielämässä että kurssipäivinä olisi hyvä pystyä rytmittämään syömistään ja juomistaan. 

Viikonloppu oli antoisa ja vahvisti uskoa siihen, että tämän tyyppisillä projekteilla on oma paikkansa tanssinopetuksen kentässä. Oli ihailtavaa seurata ihmisten aktiivista otetta harjoittelemiseen ja uskallusta heittäytyä kokeilemaan asioita, jotka eivät heti onnistu —muurahaispesäharjoitus oli tästä loistava esimerkki.....mikä se on, jääköön arvoitukseksi niille, jotka eivät olleet mukana. 

KÄYNNISSÄ ON UPEA PROJEKTI!

Kuva: Lapatuen hahmottaminen. Lapatuen ylläpitäminen 

vaikuttaa merkittävästi siihen, miltä minä tunnun parilleni! 

Kaksi ensimmäistä viikonloppua Itä-Suomen lattariprojektin osalta ovat takana ja näin Tapaninpäivän kunniaksi on hyvä palauttaa mieliin niiden tärkeimmät asiat ja anti. Meille kouluttajille projekti tarjoaa aivan uudenlaisen työskentelytavan ja ensimmäisen viikonlopun alkaessa emme Maikin kanssa oikein uskaltaneet odottaa mitään vaan lähdimme tekemään töitä täysin avoimin mielin ja ajattelimme, että otamme vastaan mitä tulee ja luovimme suunnitelmamme kanssa viikonlopun aikana tarpeellisiin suuntiin. 

Ensimmäinen iso ja ihana yllätys koitti jo lauantaina aamupäivällä, kun kurssin alkua oli pakko viivyttää, koska väkeä tuli ja tuli ja tuli ja tuli...kukaan ollut osannut varautua siihen, että yli 100 innokasta tanssijaa eri puolilta Itä-Suomea (jokunen myös kauampaa) haluaisi tanssi KOKO VIIKONLOPUN AJAN PELKKÄÄ CHA CHATA. No, näin kuitenkin oli eikä kyllästymisen merkkejä ollut missään vaiheessa, ei oppilaiden eikä opettajien kohdalla. Marraskuun Samba-viikonloppu oli tässä suhteessa yhtä posiviivinen yllätys, sielläkin oli tanssimassa satakunta oppilasta. 

Tämä lienee todistaa meille kaikille, että tämän tyyppiselle perusteellisemmalle ja pitkäjänteisemmälle opetukselle on olemassa selkeä tilaus! Ihan loistavaa. 

Kahtena ensimmäisenä kurssiviikonloppuna on pureuduttu rauhallisessa tempossa aivan perusasiohin:

- kehon kannatus ja linjaukset, venyttelyt ja tanssijan lihashuolto

- painonsiirron ja vartalonkäytön perusajatus lattareissa

- cha chan ja samban tanssilliset perusteet, samban kohdalla myös enemmän kuvioaakkostoa 

- tanssilajien taustaa 

- kilpa -/ seuratanssin erot ja yhtäläisyydet

Päivät on pyritty rytmittämään siten, että niissä on pureskeltavaa sekä keholle että aivoille. Parinvaihto on toiminut niiden kohdalla, jotka sitä ovat halunneet, salin perällä on tanssinut joukko "ei-vaihtajia". Vaihtoväleissä olleet naiset ovat harjoitelleet ahkerasti mukana teemana olevaa asiaa ja molempien viikonloppujen aikana porukassa on ollut nähtävissä aivan huikea kehitys. 

Alueen seurojen ohjaajia on ollut mukana kurssilaisina ja lauantaipäivän päätteeksi heillä on ollut oma ohjaajien tunti, jossa on vielä uudestaan käyty läpi viikonlopun teemoina olevia asioita ohjaamisen näkökulmasta. Tavoitehan on, että ohjaajat ylläpitävät ja vievät asioita eteenpäin omissa seuroissaan ja omilla tunneillaan ja näin yksittäinen tanssija saa pitkän aikavälin kehityskaaren ensisijaisesti tanssillisuuteen liittyvissä perusasioissa —näiden kautta kehittyminen myös yksittäisessä lajissa mahdollistuu paremmin. 

Jatkossa pyrimme päivittämään blogia jokaisen kurssiviikonlopun jälkeen, tässä oli päällimmäisiä mietteitä syksyllä 2014 pidetyistä Mikkelin viikonlopuista. Tule ihmeessa mukaan projektiin, jos et vielä ole ollut. Parhaimman annin saavat ilman muuta ne, jotka pystyvät olemaan paikalla kaikkina viikonloppuina ja treenaavat asioita viikonloppujen välillä, mutta kyllä yksittäisen viikonlopunkin kävijälle jää taskuun paljon uutta harjoiteltavaa! 

Kuva: Lankkuharjoitus keskivartalon tukilihasten löytämistä 

ja aktivoimista varten.